Tutkija on huolissaan Vaasan metsänhoitosuunnitelmasta, joka tuhoaa liito-oraville tärkeitä metsäalueita

Nykyisillä suojelutoimenpiteillä liito-oravan tulevaisuus on vaakalaudalla. Se on luotolaisen Ralf Wistbackan liito-orava-aiheisen väitöskirjan yksi tärkeimmistä havainnoista.

. – Tutkimuksessa todettiin, että jos liito-oravan elinalue on vähintään neljä hehtaaria tai sen yli, liito-oravan säilyvyys on hyvä. Nykyisen ohjeistuksen mukaiset alueet, jotka pahimmillaan käsittävät vain kolopuun ja sen lisäksi parikymmentä puuta, ovat lajin säilymisen kannalta aivan liian pieniä, Wistbacka painottaa.

Wistbackan mukaan suurin uhka liito-oravan säilymiselle ovat laajat avohakkuut, jotka kaventavat liito-oravan elinympäristöä. Liito-orava on Suomessa luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Vuosien 2006–2016 välillä kannan arvioidaan pienentyneen yli kolmanneksella.

. Elämäntyönsä muun muassa Luodon kunnan ympäristösihteerinä sekä muissa ympäristöalan töissä tehnyt Wistbacka kiinnostui liito-oravista jo reilut 30 vuotta sitten.

Varpuspöllöille tarkoitettuihin pönttöihin Luodossa ja Mustasaaressa asettui pöllöjen lisäksi myös liito-oravia, jolloin Wistbacka totesi törmänneensä mielenkiintoiseen tutkimuskohteeseen.

– Mustasaaressa pönttöjä vietiin alueelle joka oli melko eristynyt ja sen yhteys muihin metsäalueisiin oli katkennut. Kiinnostuin siitä, pääsevätkö liito-oravat liikkumaan alueelle ja sieltä pois.

Havainnoista alkoi noin 30 vuotta kestänyt seurantatutkimus liito-oravan elinympäristöistä. Pääosa tutkimusalueesta sijaitsi Mustasaaressa ja Luodossa. Muualla Länsi-Suomessa tutkittiin lisääntymispaikkojen suojelun tehoa, joka osoittautui todella huonoksi, koska suojelupäätöksissä ei käytetty tutkittua tietoa.

– Suojelun teho on nyt heikentynyt entisestään, koska viranomaisilla ei ole aikaa valvoa hakkuiden vaikutuksia lisääntymispaikkoihin eikä sitä, onko ennakkoon annettuja neuvoja noudatettu, Wistbacka sanoo.

. Pitkä tutkimustyö Wistbacka sai väitösoikeuden Oulun yliopistoon vuonna 2002. Silloin takana oli jo noin 10 vuoden aktiivinen tutkimustyö liito-oravan elinympäristöjen parissa. Varsinaisen väitöskirjan kirjoittamisen Wistbacka aloitti vuonna 2016.

– Palasin silloin myös lukuvuoden ajaksi opiskelemaan yliopistoon. Neljä osajulkaisua ja yhteenvedon sain valmiiksi viimein keväällä 2022. Väitöstilaisuus järjestettiin Oulussa tänä keväänä.

Pitkä tutkimusaika mahdollisti pitkäaikaisen seurannan. Esimerkiksi Luodon tutkimusalueella hakatiin 25 vuoden aikana 76,4 prosenttia liito-oravametsistä. Tutkimuksen aikana kanta välillä laski ja lopulta hiukan myös palautui, koska naaraat pakkautuivat samoihin metsänsirpaleisiin.

– Tärkeä havainto oli, että naaraiden säilyvyyteen vaikutti vahvasti se, minkä kokoinen metsälaikku oli säilytetty. Kun lisääntymiselle sopivan alueen koko oli vähintään neljästä kuuteen hehtaaria, naaraiden säilyvyys parani merkittävästi.

Wistbackan tutkimustulokset osoittavat, että nykyiseen metsätaloutta ohjaavaan lainsäädäntöön on tehtävä muutoksia, jotta liito-oravapopulaatio ei romahda tulevaisuudessa.

– Nuorten liito-oravien leviäminen on tärkeää, ne ovat tärkeä osa lajin säilyvyyttä.

. Linjojen alle jää leveä kaistale, jolta metsä hakataan. Liito-orava ei pääse ylittämään pahimmillaan 100 metrin levyistä johtokäytävää. Ralf Wistbacka . Wistbackan mukaan tärkeässä asemassa liito-oravan säilymisessä ovat hakkuita metsissään suunnittelevat maanomistajat.

– Maanomistajia on laidasta laitaan. Jotkut jättävät vapaaehtoisesti hakkaamatta alueita, joilla on liito-oravahavaintoja. Toiset suojelevat liito-oravametsiä korvausta vastaan ja jotkut pyrkivät jättämään vain mahdollisimman vähän alueita liito-oraville. Aina liito-oravahavaintoja ei edes huomioida hakkuita tehdessä.

Wistbackan mukaan suuri huolenaihe on myös monen pohjalaiskunnan vähäinen panostus metsäluonnon suojeluun.

– Esimerkkinä Luoto tai Vaasa, jonka metsänhoitosuunnitelmaan on merkitty monen arvokkaan metsän avohakkuutavoite.

Yksi uusi suuri huoli ovat myös tuulivoimala-alueet ja niille johtavat sekä suunnitellut uudet suuret sähkölinjat.

– Linjojen alle jää leveä kaistale, jolta metsä hakataan. Liito-orava ei pääse ylittämään pahimmillaan 100 metrin levyistä johtokäytävää.

. Yhteys kaikkeen luonnonsuojeluun Wistbackan mukaan liito-oravan suojelua ei voi erottaa muusta luonnonsuojelusta.

– Liito-orava on osa ekosysteemiä. Se, mitä tapahtuu liito-oravalle, tapahtuu muillekin lajeille, koko ekosysteemille. Kokonaisuutena tilanne ei näytä hyvältä metsäluonnolle eikä samalla liito-oravallekaan.

Wistbacka toteaa, että liito-oravan tulevaisuus olisi aivan toisenlainen, jos 10 prosenttia Etelä-Suomen metsistä suojeltaisiin.

– Nyt suojeltua metsää on vain 3,6 prosenttia. Ongelma ei koske ainoastaan liito-oravaa vaan koko metsäluontoa, joka on tällä menolla häviämässä.

Kirjaudu sisään

Tutkija on huolissaan Vaasan metsänhoitosuunnitelmasta, joka tuhoaa liito-oraville tärkeitä metsäalueita

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje