Tutkijaryhmä ehdottaa metsien suojeluohjelmaan hiilipreemiota korvauksena siitä, että vanha metsä säilyy hiilivarastona ja hiilinieluna

SEINÄJOKI

. Ympäristötaloustieteen professori Markku Ollikainen tutkijaryhmineen ehdottaa Metso-suojeluohjelmaan uudistusta, joka huomioisi luonnon monimuotoisuuden lisäksi suojelun ilmastohyödyt.

. Ehdotuksessa Metson korvausjärjestelmää laajennettaisiin, ja siihen lisättäisiin hiilipreemio eli hiilensidontakorvaus. Valtio maksaisi siis metsänomistajalle korvausta myös siitä, että puusto säilyy hiilivarastona ja hiilinieluna, kun se jätetään hakkaamatta.

. Lopputuloksena yhteiskunta saa Ollikaisen mukaan kahta hyötyä yhtä aikaa.

. – Suojeluun valikoituu parempia kohteita ja toisaalta paine normaaleihin talousmetsiin vähenee. Suomi voisi luoda Euroopan tai maailman ensimmäisen modernin suojeluohjelman, joka tunnistaa tiiviin yhteyden monimuotoisuuden ja ilmaston välillä ja joka edistää molempia tavoitteita.

. Kaksi hyötyä yhtä aikaa . Metso on vapaaehtoisuuteen perustuva suojeluohjelma, jota kautta yksityiset metsänomistajat voivat saada korvausta luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävien metsien suojelusta.

. Kohteiden soveltuvuus arvioidaan luonnontieteellisin perustein. Myös maksettava korvaus riippuu siitä. Suojelusta voidaan sopia pysyvästi tai määräajaksi. Pysyvässä suojelussa korvaus voi olla useita tuhansia euroja hehtaarilta.

. Ollikaisen mukaan hiilipreemio kannustaisi metsänomistajia tarjoamaan suojeluun sellaisia metsiä, jotka ovat arvokkaita sekä luonnon monimuotoisuuden että ilmaston kannalta. Se tukisi myös Suomen nielutavoitteiden saavuttamista.

. – Peruskysymys on se, kuinka tehostaa ja kuinka tarkentaa suojelua.

. Valtion suojelubudjetin pitäisi hänen mukaansa samalla kasvaa, koska vanha metsä, jossa on paljon puuta ja paljon hiiltä, on arvokas kohde myös hakkuille.

. Monimuotoisuuden suojeluun kohdistettavia varoja voitaisiin Ollikaisen mukaan kasvattaa rahoittamalla Metsoon liitettävä hiilipreemio ilmastotoimiin kohdennetuista valtion varoista.

. Vanhat metsät kiikarissa . Pohjatyötä on tehty Suomen ympäristökeskuksen IBC-Carbon -tutkimushankkeessa. Tulosten mukaan suojelurahoituksen kasvattaminen ilmastoperustein lisäisi tarjottujen kohteiden määrää ja laatua.

. Tutkimusprofessori Martin Forsiuksen mukaan vanhat metsät ovat keskeisessä asemassa.

. – Ne ovat aivan korvaamattomia luonnon monimuotoisuuden kannalta ja varsinkin Etelä-Suomessa erittäin harvinaisia. Ne ovat merkittävä hiilivarasto ja myös sitovat hiiltä, Forsius sanoo.

. Tutkimuksessa on käytetty vanhan metsän ikärajana mäntyvaltaisessa metsässä 120 vuoden, kuusivaltaisessa metsässä 100 vuoden ja lehtipuuvaltaisessa metsässä 60 vuoden ikää. Ikä ylittää selvästi uudistushakkuuiän.

. Metsänomistaja päättää . Tutkijaryhmä on kehittänyt menetelmää, jolla voidaan tunnistaa arvokkaimmat alueet ja yhdistää hiilitietoa monimuotoisuustietoon. Siihen voidaan liittää tietoa metsien käyttöpaineista hakkuuilmoitusten perusteella.

. Mallia on testattu Kokemäenjoen valuma-alueella. Menetelmää voidaan tutkijoiden mukaan käyttää tukena maankäytön suunnittelussa.

. Vaikka kohteet tunnistettaisiinkin, tavoitteiden optimointi ei Forsiuksen mukaan onnistu, ellei metsänomistajia saada mukaan prosesseihin. Siksi tarvitaan hiilipreemion kaltaisia taloudellisia kannustimia.

. Forsius on johtanut Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon-hanketta vuodesta 2018.

. Annukka Latvala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Tutkijaryhmä ehdottaa metsien suojeluohjelmaan hiilipreemiota korvauksena siitä, että vanha metsä säilyy hiilivarastona ja hiilinieluna

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Tutkijaryhmä ehdottaa metsien suojeluohjelmaan hiilipreemiota korvauksena siitä, että vanha metsä säilyy hiilivarastona ja hiilinieluna

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje