Vaasalainen Tapio Osala, 69, kiipeää merikotkanpesille 20 metrin korkeuteen – "Maassa oleva hoitaa rengastuksen, minä ihailen maisemia"

Merikotkaemo lentelee huolestuneena pesän yllä, ja komentaa poikasiaan painumaan matalaksi pesän pohjalle ja leikkimään kuollutta.

– Näin tapahtuu, kun ihminen lähestyy pesää poikasten ollessa vielä pieniä. Mitä isompia poikaset ovat, sitä vähemmän huolestuneita emot ovat. Ja lopulta niitä ei näy lainkaan, kun kiipeämme pesälle, vaasalainen merikotkarengastaja vaasalainen Tapio Osala kertoo.

– Dronella tehtäviä pesätarkastuksia ne eivät noteeraa lainkaan. Se on ilmeisesti ison linnun mielestä niin pieni, ettei sitä koeta uhaksi, hän lisää.

Osala rengastaa parinkymmenen muun vapaaehtoisen kanssa merikotkia Pohjanmaalla, Siipyystä Kalajoelle ulottuvalla alueella.

Rengastaminen ei ole helppoa, koska Suomen suurin petolintu pesii korkealla, noin 20 metrin korkeudessa. Pesään kiipeävällä rengastajalla on oltava kiipeilykengät ja turvavaljaat.

– Poikasta pitää tarttua nilkoista, koska jaloissa niillä on hurja puristusvoima. Nokka on vain syömäväline, eikä kovin terävä, Osala toteaa.

– Emot pelkäävät meitä niin kauheasti, etteivät uskalla tulla lähelle. Pelko johtuu vainoista, jonka kohteeksi ne aikoinaan joutuivat, hän lisää.

. Merikotkan tilanne on vakaa Merenkurkussa Puihin kipuamista riittää, kun Osala kumppaneineen käy pesät läpi joka kesä. He laskevat vuotuisen poikastuoton sekä rengastavat uudet untuvikot.

– Poikaset rengastetaan, jos se voidaan tehdä turvallisesti kiipeämällä. On puita, joihin on hankalaa ja vaarallista kiivetä. Kurkkaamme nykyään pesään aina ensin dronella, että näemme, minkä ikäisiä poikasia siellä on, Osala kuvailee.

Linnun väristä Osala pystyy määrittää poikasen iän. Lentokykyisiä poikasia ei rengasteta. Aikuinen merikotka painaa 4-5 kiloa ja naaraan siipiväli on lähes 2,5 metriä.

– Tämän kesäiset poikaset ovat jo aika isoja, suurimmilla siipiväli on jo yli kaksi metriä.

Viimeisten viiden vuoden aikana Pohjanmaan alueella on kuoriutunut 75-100 merikotkanpoikasta joka vuosi.

– Merikotkan tilanne on hyvä ja vakaa. Kanta ei kasva enää Pohjanmaalla, koska hyvät reviirit ovat täynnä.

. Levinnyt rannikolta sisämaahan Osala kertoo merikotkan levittäytyneen viime vuosien aikana rannikolta myös sisämaahan.

– Kävin viime viikonloppuna Savossa merikotkan pesällä, ja näin siellä linnun, jolla on Merenkurkun aluerengas jalassaan. Merikotka siirtyy nyt sisämaahankin, kun rannikolla on jo täyttä ja ahdasta.

Merikotkat eivät kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö sisämaassa, vaan ne olivat muinoin järvien yllä hyvinkin yleinen näky.

– Niitä vainottiin ja niistä maksettiin tapporahaa 1700- ja 1800- luvuilla, Osalla kertoo.

Petolinnut kuolivat tuolloin melkein sukupuuttoon. Kanta hiipui myöhemmin myös ympäristömyrkkyjen takia. Myrkkyjen kyllästämät merikotkat eivät saaneet enää poikasia.

– Myrkyt kerääntyivät ravintoketjun huipulle, jossa merikotka on.

Tilanteeseen herättiin Osalan mukaan toden teolla 1960- ja 1970- luvuilla. Pikku hiljaa kanta elpyi, ja nyt lintuja on rannikolla jo niin paljon, että laji on levittäytynyt sisämaahan.

. Vapaaehtoiset tekevät valtiolle ilmaista työtä Suomen valtiolla on velvollisuus seurata merikotkakantaa, ja valtion tehtäviin kuuluu hankkia tieto merikotkan poikasmenestyksestä. Kannan tilanne kertoo samalla Itämeren voinnista.

– Me teemme tätä työtä ilmaiseksi. Pesätarkastajia on Suomessa noin 100, Pohjanmaalla meitä on parikymmentä.

Osala kertoo, että WWF tuki pitkään merikotkan suojelutoimintaa, mutta lopetti projektin, kun merikotkaa ei enää luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.

– Olemme pitkään anoneet valtiolta jonkinlaista korvausta, ja nyt meille on vihdoin luvattu jonkinlainen tuki. Mitähän maksaisi, jos virkamiehet kävisivät sadoilla pesillä?, Osala heittää.

Hän ei kuitenkaan valita, sillä hän nauttii luonnossa olemisesta.

– Jos vain ihastelisin luontoa, olisin pelkkänä saavana osapuolena. Minulla on sellainen sopimus luonnon kanssa, että teen tällaista luonnonsuojelutyötä ja saan vastineeksi nauttia luonnon antimista, Osala kuvailee filosofiaan.

. Rengastajat avustavat myös tiedettä Merikotkien pesien tarkastus tähtää Osalan mukaan myös siihen, että asioihin voidaan puuttua heti, jos rengastajat huomaavat jotain hälyttävää.

– On selvinnyt muun muassa, että yli 30 prosenttia kuolleina löydetyistä merikotkista on kuollut lyijymyrkytykseen. Se johtuu metsästyksessä käytetyistä lyijyhauleista. Ne päätyvät haaskojen kautta lintujen elimistöön. Kolme lyijyhaulia riittää tappamaan merikotkan, Osala kertoo.

– Tänä vuonna olemme löytäneet lintuinfluenssaan kuolleita poikasia. Teemme samalla tiedettä avustavaa toimintaa keräämällä linnuista dna-näytteitä, jotka lähetetään Turun yliopistoon, hän jatkaa.

Osala täyttää pian 70 vuotta, ja kiipeää edelleen puihin.

– Sitten kun en enää jaksa kiivetä, siirryn turvahenkilön hommiin maan tasalle. Meillä on aina kaksi rengastajaa paikalla, toinen kiipeää puuhun ja toinen vastaanottaa maassa poikaset isossa kassissa, hän valaisee.

– Turvahenkilön hommiin kuuluu rengastaa, mitata ja ottaa näytteet poikasista. Kiipeäjällä on sillä välin ylhäällä noin 20 minuuttia aikaa ihailla maisemia, hän lisää.

Osala kertoo kouluttaneensa jo kolme rengastajaa, ja opettavansa parhaillaan kahta kisälliä.

– Jossain vaiheessa nuoremmat saavat kiivetä haastaviin puihin, ja itse kiipeän helpompiin, hän nauraa.

Tue, 7/5

Kirjaudu sisään

Tue, 7/5

Vaasalainen Tapio Osala, 69, kiipeää merikotkanpesille 20 metrin korkeuteen – "Maassa oleva hoitaa rengastuksen, minä ihailen maisemia"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin