Villieläinten jäljet kiinnostavat, mutta harva niitä tunnistaa – Katso, tunnetko sinä näiden kuuden eläimen jäljet

Metsästysseuroissa kautta Suomen on meneillään eläinten lumijälkilaskenta, ja esimerkiksi Isojoen metsästysseuran alueella sellainen tehtiin kehältään Tempakankeitaalla helmikuun ensimmäisenä päivä.

. – Kettuja ja jäniksiä on paljon. Oli myös muun muassa yhden valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja ilveksen jäljet sekä pari hirveä, näätä ja orava. Lintujen jälkiä emme merkinneet ollenkaan ylös, kertoo seuran petoyhdyshenkilö Tapio Uusitalo , joka vastaa myös suurriistavirka-avusta esimerkiksi hirvikolaritapauksissa.

Laskennan tulos yhdestä kolmiosta oli aika odotettu, mutta eläimistö on muuttunut Isojoen-Karijoen seudullakin viimeisen 40 vuoden aikana tietävät Uusitalo ja riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jukka-Tapio Laine.

. – On tullut susia, ahmoja ja karhuja. Ilvesten määrä on lisääntynyt rajusti. Villisikoja on tullut rannikolta. Vielä 20 vuotta sitten täällä ei ollut majavia, mutta Euroopan majava on levittäytynyt tänne Satakunnan puolelta. Majavien pyytämiseen on saatu vuosittain 30 lupaa Isojoen-Karijoen alueelle, mutta kanta ei tunnu pienenevän ollenkaan, miehet kertovat.

. Sorkkaeläimet nousseet pohjoisemmaksi Luonnonvarakeskuksen erityisasiantuntija Katja Ikonen vahvistaa, ettei Suomen villieläimistössä ole mitään suuria muutoksia tapahtunut, jos ajatellaan muutama vuosi taaksepäin. Mutta kun katsotaan 20-30 vuotta taaksepäin, tilanne on toinen.

– Esimerkiksi rusakot ovat voittaneet metsäjäniskannat tietyillä alueilla etelässä, koska lumiolosuhteet ovat muuttuneet. Oravakannat ovat hiipuneet joka paikassa sitten 1980-luvun. Näädän painopiste on noussut kartalla ylöspäin. Sorkkaeläimiä on tullut lisää, ja niitä tavataan aina vain pohjoisempaa, Ikonen luettelee.

. Ihmisten luontotietämys on Ikosen mukaan nykyään aika heikkoa, vaikka toisaalta on olemassa myös melkoisia asiantuntijoita.

– Keskivertokansalaiset ovat kaupungistuneet. Entisenä biologian opettajana tiedän, ettei koulussa ole enää aikaa opettaa tällaisia asioita. Alakoulussa käydään läpi eläinten perusjäljet, kuten jäniksen ja oravan jäljet, mutta ei enää sen jälkeen. Loppu on sitten kiinni kunkin omasta kiinnostuksesta.

. Jäitä hattuun jäljistä puhuttaessa Ikosen mukaan valitettavan paljon liikkuu myös väärää tietoa eläinten jäljistä ja sen myötä itse eläimistä.

– Kun joku laskee liikkeelle huhun, että täällä on mennyt susi, niin helposti syntyy joukkohysteria, jossa melkein jo naapurin ukkokin lasketaan sudeksi, vaikka kuinka todistettaisiin, että hei, tämä on aivan muu eläin. Pitäisi joskus laittaa vähän jäitä hattuun ja uskoa omia silmiä eikä huhuja.

. Facebookissa on Eläinten jäljet -ryhmä, johon ihmiset voivat lähettää tunnistettavaksi kuvia jäljistä, joita ovat luonnossa nähneet. Ryhmässä käydään varsin värikästä keskustelua, ja siellä jaetaan asiallistakin tietoa. Ikonen tosin tietää myös mitalin toisen puolen.

– Kyllä sielläkin on sitä, että kun joku panee oikein faktoja pöytään, saattaa saada aikaan melkoisen paskamyrskyn näin suomeksi sanottuna, Ikonen tuumaa.

. Uusia eläinlajeja ei tunnisteta Isojoellakin on huomattu, että ihmisten tietämys eläinten jäljistä on aika hataraa. Toisaalta, ne jotka tietävät, ovat todella asiantuntevia.

– Jotkut määrätyt ihmiset näkevät usein samoja eläimiä. Kerran poliisit soittivat minulle, että mene nyt katsomaan, kun siellä on susi ulvonut 50 metrin päässä erään talon ulkorakennuksesta. Sanoin heti, että unohtakaa koko juttu, ei siellä mikään susi ole ollut. Samasta paikasta oli soiteltu ennenkin, Uusitalo naurahtaa.

. Laine on pannut merkille, ettei eläinten jälkiä saati eläinlajejakaan ei oikein enää tunnisteta.

– Hirvi, valkohäntäpeura ja metsäkauris ovat kaikki yhtä ja samaa. Tuntuu, että näiden verrattain uusien lajien tunnistamisen oppiminen kestää yllättävän kauan. Olen pitänyt Tapsan (Tapio Uusitalo) kanssa metsästäjätutkintoja, ja huomannut, että väellä on hankaluuksia tunnistaa lajeja, joita ei ole täällä päin. Näitä ovat esimerkiksi monet pohjoisen lajit tai merilajit.

. Lajisto on monipuolistunut Suurpetojen ja sorkkaeläinten lisääntymisen rinnalla, Isojoen-Karijoen suunnalla on pantu merkille myös monta muuta muutosta eläinkannassa.

Esimerkiksi saukkoja alkaa olla joka puolella. Minkkejä taas on vähemmän, koska minkkitarhat ovat vähentyneet eikä eläimiä niistä enää karkaa luontoon. Merikotkia liitelee seutukunnan taivaalla usein, ja näätiä on yllättävän paljon ja samoin supikoiria.

. – Viimeisin ilveksen kaatolupa tällä taisi olla kymmenisen vuotta sitten. Lupia on kyllä haettu senkin jälkeen, mutta pitäisi olla pentuehavaintoja, ja niitäkin on ollut viimeisen kahden vuoden aikana, Uusitalo sanoo ja saa haastattelun aikana puhelun metsästyskaveriltaan, joka on nähnyt ilveksen jäljet noin kymmenen kilometrin päässä Isojoen kirkonkylästä eräällä metsäautotiellä.

Kirjaudu sisään

Villieläinten jäljet kiinnostavat, mutta harva niitä tunnistaa – Katso, tunnetko sinä näiden kuuden eläimen jäljet

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje