Vesa Takala, 68, loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa Nurmossa vuonna 1989. Useat murtumat ja kahdeksan suurta leikkausta johtivat lopulta lääkeriippuvuuteen. Toipuminen oli pitkä prosessi, minkä jälkeen hän on toiminut varoittavana ja auttavana esimerkkinä muille.
– Minusta tuli lääkeaddikti jo kahden ensimmäisen leikkauksen jälkeen.
Kivut olivat niin kovat, että hän joutui vaatimaan kovempia kipulääkkeitä.
– Minun tapauksessani lääkitys vaikutti keskushermostoon. Lääkemäärät eivät riittäneet ja milligrammoja nostettiin.
Määriä nostettiin lopulta kahdeksan vuoden ajan.
– Pystyin ohjailemaan anestesialääkäriä, sillä minun oli saatava lääkkeitä aamuin illoin. Osasin vaatia lääkitystä.
Kun autokolarin aiheuttamat luunmurtumat olivat lopulta parantuneet, lääkitys oli tarkoitus lopettaa kerrasta.
Kävi kuten huumeriippuvaiselle.
– Silloin minulle tuli se kylmä kalkkuna (cold turkey) -vaihe eli hikoilua ja vapinaa, sillä riippuvuutta aiheuttanut aine oli loppunut äkillisesti.
Siitä alkoi uusi vaihe, joka ajoi Takalan ojasta allikkoon.
Vuosituhannen vaihteessa alkoi kahden vuoden lääkeriippuvuus. Anestesialääkäri siirsi hänet psykiatrian puolelle. Pian hän alkoi hakea apteekista keskushermostoon vaikuttavia mielialalääkkeitä.
– En kokenut enää iloa tai surua.
Nelikymppisestä perheenisästä tuli apaattisempi katseiden välttäjä, jolla oli hyvät ja huonot hetkensä. Hän ei jaksanut ryhtyä asioihin entiseen tapaan.
– Riippuvuussairaudet sairastuttavat aina myös läheiset ihmiset. Vaimoni ja kolme lastamme kävivät läpi sairauden kaikki vaiheet.
Toipuminen oli koko perheen prosessi.
– Kai sitä voi johdatukseksi sanoa, mutta havahduin vain siihen, että ei tämä voi näin jatkua. Sitten löytyikin oikea lääkäri.
Takala sai häneltä kaksi vaihtoehtoa.
– Sain valita, menisinkö suljetulle osastolle vai sitoudunko käymään pari kertaa viikossa keskustelemassa asioitani ja samalla milligrammoja vähennettäisiin kohti nollaa.
Kerrasta poikki -metodin sijaan Takala ryhtyi kuuden viikon jaksolle. Oleellinen tapahtui hoitojakson aikana.
– Lääkärini ehdotti Helsingin lähellä olevaa Myllyhoitoa tai Lapualla tuohon aikaan ollutta Minnesota-hoitoa. Valitsin itseäni lähellä olleen.
Miksi kaikista ei tule lääkeriippuvaisia?
Vesa Takala on eläkeläinen ja monialayrittäjä sekä myös pitkän linjan terapeutti ja kouluttaja. Hän on perehtynyt lääkeriippuvuuden taustalla oleviin syihin.
– Meillä skandinaaveilla on kahta riippuvuuteen altistavaa geeniä, jotka voi selvittää geenitestillä. Toinen geenimuutos aiheuttaa koukkuun jäämisen jo ensimmäisistä kerroista. Minulla oleva muutos mahdollistaa suuremman sietokyvyn.
Takalalla syntyi parissa vuodessa elämää hallinnut riippuvuus mielialalääkkeisiin. Tarvittiin vain ensimmäiset askeleet.
– Minnesota-mallin hoito-ohjelmassa ne kolme ensimmäistä askelta ovat tärkeitä. Ensin tehdään päätös hoitoon tulemisesta. Sitten tullaan sisälle ja joku opastaa ohjelmaan. Sen jälkeen tehdään päätös, ottaako vastaan tarjotun hoidon.
Takala on nähnyt useasti, etteivät tuon päätöksen tehneet jää yksin, eivätkä ilman tukea.
Päätöstä seuraa matka, joka olisi päihteettömällekin tärkeä.
– Alkaa kirjallinen vaihe, jossa käydään oma elämä syntymästä nykyhetkeen. Tarkoitus on löytää oma identiteetti. Lapsuus ja nuoruus ovat mukana siksi, että ihmisen identiteetti rakentuu juuri silloin.
Oman identiteetin jäljillä
Vesa Takala tietää omasta kokemuksestaankin, että kun käy elämäänsä läpi, oppii tunnistamaan sen, kuka oikeasti on.
– Jatkohoidossa rakennetaan päihteetöntä elämäntapaa lapsuuden ja nuoruuden päihteettömän elämäntavan päälle. Tuon ajan ja nykyhetken väliin jää päihteiden käyttö. Minulla se kesti jopa kymmenen vuotta.
Oman identiteetin löytäminen mahdollisti Takalalle sen, että hän kykenee elämään paitsi päihteetöntä elämää, myös muita auttaen.
– Kun tekee työtä tämän päivän huumeriippuvaisten kanssa, samat kuviot toistuvat kuin lääkeriippuvaisilla.
Kysyttäessä riippuvuuden vääristä hoitomuodoista, Takala lataa kantansa saman tien.
– Virhe tehdään, kun hoitamisessa lähdetään keskittymään pelkästään päihdekäyttöaikaan ja sen aiheuttamiin lieveilmiöihin.
Hän perustelee näkökantaansa sillä, että mikäli oma elämä on epätasapainossa, eikä omaa identiteettiä tavoita, retkahtaminen tapahtuu todennäköisemmin.
– Riippuvaiset palaavat vanhaan. Tuolloin hoitajat eivät ole ymmärtäneet sitä, että ihmisen identiteetti pitää kaivaa ensin esiin.
Pohjalainen kasvualusta pelasti paljolta
Vesa Takalan mukaan identiteetin on hyvä nojautua arvoihin.
– Sain pohjalaisen kasvatuksen myötä uskonnollisen vakaumuksen. Erkanin kuitenkin lääkeriippuvuuden aikana hengellisestä ympäristöstä, vaikka en päästänytkään uskostani irti. Minun kohdallani pelasti aika paljon, että oli ollut tällainen kasvualusta.
Viimeiset vuodet muita kouluttanut ja auttanut Takala pohtii vielä hetken elämänsä aallonpohjaa. Jälkiviisaus saa hänet kiitolliseksi.
– Huolta on kannettu monelta taholta. Keskustellessani myös kauempana olevien ihmisten kanssa olen huomannut, että rukouksen voimalla tässä on menty.