Meillä suomalaisilla on maine suorapuheisena ja täsmällisenä kansana. Toinen näistä pitää paikkansa, toinen ei enää, ainakaan osittain.
Täsmällisiä olemme, todellakin. Kun työpaikalla on Teams-kokous ajastettu alkavaksi kello 10.00, se alkaa tasan 10.00. Jos joku tulee linjoille minuutin myöhässä, on kokous jo täydessä vauhdissa, ja myöhästelijää nolottaa kysyä, että missä mennään?
Lounaspaikassa jonotetaan hiljaa, ja syönnin jälkeen palautetaan tarjotin astioineen säntillisesti kärryyn. Pitkät ihmiset korkealle, lyhyet matalalle.
Töiden jälkeen, kun ollaan menossa futismatsiin ja on sovittu, että kaveri tulee hakemaan 17.45, hän tulee viimeistään silloin, useimmiten etuajassa.
Suomalaisten suorapuheisuus sen sijaan ei ole entisensä, vaikka maine olisikin. Keskustelukulttuuriin on ilmaantunut uusia piirteitä. Enää ei sanota kaikkia asioita suoraan, vaan on lähdetty kansainvälisille linjoille ja otettu käyttöön eräänlainen kotimainen small talk. Siinä varotaan töksäyttelyä, koska se ehkä koetaan nykyään junttimaisena käytöksenä.
Esimerkkejä. Ollaan baarissa viettämässä iltaa melko tutulla porukalla. Pöytään saapuu joku kaverin kaverin kaveri, joka alkaa selittää joitain ihme juttuja ja häipyy sitten muualle.
Yksi pöydässä istuvista toteaa hivenen tunnustellen: "Olipa erikoinen tyyppi."
Oikeasti hän tarkoittaa: "Toi jätkähän on ihan sekopää!"
Kadulla tulee vastaan tuttu. Hetken jutustelun jälkeen hän sanoo, että grillaamme lauantaina, tule mukaan.
Vastaus tähän kuuluu: "Joo, kattellaan".
Oikeasti tämä tarkoittaa: "En to-del-la-kaan ole tulossa."
Töissä heitetään läppää työkavereiden kanssa kahvipaussilla. Sitten yksi sanoo: "Eipä siinä."
Se tarkoittaa, että hänen osaltaan keskustelu alkaa olla ohi ja pitää mennä jatkamaan töitä.
Kaupan kassajonossa edellä oleva henkilö alkaa säätää jotain bonuskortin kanssa, eikä maksamisesta tahdo tulla mitään. Hän huikkaa taakseen, että anteeksi, tämä meni vähän tämmöiseksi.
Tähän vastataan lempeällä äänellä, vienosti hymyillen: "Ei se haittaa, ei minulla ole kiire."
Oikeasti tämä tarkoittaa: "Aina väärällä kassalla. Koita nyt perkules hoitaa tuo homma, että täältä pääsee joskus kotiin!"
Kohteliaisuus on tietysti hyvä asia. Ei ole syytä pahoittaa kenenkään ventovieraan mieltä tai aiheuttaa yleistä hämminkiä liialla suorapuheisuudella.
Parhaiden ystävien kokoontuessa pelataan eri peliä. Ystäville voi ja pitääkin sanoa suoraan, he kestävät sen. Keskinäinen kettuilu kuuluu asiaan ainakin silloin, kun on tunnettu kuusivuotiaista asti.
Kun huhkitaan mökillä risusavotassa ja kaverin toiminta ei miellytä silmää, voi aivan hyvin tuhahtaa:
"Mitä ...tua sä oikein touhuat siinä!"