Kotimaisia mustikoita vai aasialaisia goji-marjoja? Vitamiineja lisäravinteista vai ruuasta? Omega-3-rasvahappoja kapseleista vai kalasta? Kollageenijauhe – hyötyä vai höttöä?
Kuluttajan on vaikeampi navigoida elintarvikemarkkinoiden hetteiköissä kuin ehkä koskaan aiemmin. Uusia, kalliita terveysvaikutteisia trendituotteita vyöryy markkinoille kuin sieniä sateella, mutta tarvitsemmeko me niitä kaikkia?
Jos kliininen ravintoterapeutti Sinikka Pakeman saa vastata kysymykseen, on vastaus ehdottomasti ei.
– Uudet tuotteet tuodaan esiin niin ovelasti, että oletamme tarvitsevamme niitä niin, ettemme tule ilman niitä toimeen, Pakeman sanoo.
– Ihmiset eivät tiedä, miten pitäisi syödä. Sitä, mitä itselle sopiva optimaalinen ravinto on, ei tässä ruokaviidakossa voi todellakaan tietää. Supermarketeissa myydään kymmeniä erilaisia jugurtteja, joista kaikki lupaavat samaa. Mitä niistä pitäisi valita?
Vaikeaksi kokonaisuuden hahmottamisen tekee se, että tutkittua tietoa tulvii kaikkialta jatkuvalla sykkeellä. Kuluttajan pää on pyörällä viimeistään siinä vaiheessa, kun uudet tutkimustulokset ravitsemuksesta kumoavat vanhoja väitteitä.
Lopulta kukaan ei enää tiedä, mihin pitäisi uskoa. Suomessa ilmiö on Pakemanin havaintojen mukaan tapana ratkaista tekeytymällä tietämättömäksi:
– Suomessa väitetään usein, ettei tieteellistä näyttöä tuotteiden terveysvaikutuksista ole. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Sitä on vaikka millä mitalla, mutta joskus tuntuu siltä, että jos tutkimusta ei ole täällä Suomessa tehty, mikään muu ei kelpaa.
Ravintoterapeutti ymmärtää kuluttajan tuskan.
– Kun asioista tehdään monimutkaisia, ihmiset luovuttavat. He eivät enää välitä ja ajattelevat, että so what? Mitä minä tästä välitän, kun eilen sanottiin näin, tänään näin ja huomenna kenties jotain ihan muuta, Pakeman huokaa.
– Onneksi eteenpäin on pikkuhiljaa menty. Kananmunakin on päästetty pannasta. Se ei enää ole niin iso rikollinen kuin ennen.
Kissanhännänveto kananmunan hyödyistä ja haitoista on ollut loputonta. Kansainvälisissä tiedeyhteisöissä proteiinipitoisen, kolesterolia sisältävän kananmunan terveellisyydestä ei ole vuosikymmentenkään väännön jälkeen päästy täyteen yksimielisyyteen.
Yhdysvalloissa keväällä julkistetun tutkimuksen mukaan kananmunat voivat edistää sydänterveyttä. Väittämä on ristiriidassa joidenkin aiempien tutkimusten kanssa, joissa väitetään päinvastoin.
Mallin työt veivät opiskelijan Lontooseen
Ravitsemusalan tietokirjoja kirjoittanut, optimaalisesta ravinnosta luennoiva Pakeman on elänyt suurimman osan elämästään ulkomailla, Isossa-Britanniassa, Lounais-Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Alan konferenssit ovat vieneet häntä vuosittain ympäri maailmaa.
Ravitsemusalalle Pakeman kouluttautui 1990-luvun lopulla The Institute for Optimum Nutrition -opinahjossa Lontoossa. Valmistuttuaan hän perusti Lontooseen oman klinikan ja alkoi kiertää maailmaa luennoitsijana.
Pari vuotta sitten Pakemanin elämä mullistui tavalla, joka sai hänen tuttavansa kohottelemaan kulmiaan. Kurikkalaissyntyinen ison pienviljelijäperheen tytär muutti Ranskasta juurilleen Etelä-Pohjanmaalle, Seinäjoelle.
– Kun minä kerran olen kansainvälinen, niin eikö Seinäjoki ole avaruuden pääkaupunki, Pakeman naurahtaa.
– Minulla on perhettä Seinäjoella ja Kurikassa. Siinä oli syytä muuttaa, mutta ei se sitä tarkoita, että tulin Seinäjoelle loppuelämäkseni. Ajattelen elämää eteenpäin. Olin yli viisikymmentä vuotta ulkomailla, mutta ei se mitään merkitse. Minulla on yhä palo sisälläni ja halu tehdä kaikennäköistä.
Isoon-Britanniaan Pakemanin veivät yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi alun perin mallin työt. Niillä yliopisto-opiskelija rahoitti opintojaan.
– Olin köyhä opiskelija, mutta mallina tienasin paljon rahaa. Minut kutsuttiin sinne, ja siellä olinkin pari vuotta. Pariksi vuodeksi tulin takaisin Suomeen opiskelemaan, mutta valmistuttuani palasin Lontooseen. Syynä oli englantilaisen ex-mieheni. Menimme naimisiin, Pakeman kertoo.
Pakemanin ura muotikuvioissa Lontoossa jatkui kaupallisella alalla, vaatteiden osto-osaston johtajana ja sisäänostajana suurissa muotitavarataloissa. Työ opetti kaiken tarpeellisen siitä, miten bisnes pyörittää maailmaa.
– Se oli huimaa meininkiä. Kävin jo 1970-luvun loppupuolella tekemässä Kiinassa, Hong Kongissa ja Kaukoidässä isoja kauppoja. Tein sitä toistakymmentä vuotta, kunnes tuli tunne, etten enää saa tästä mitään, Pakeman muistelee.
– Olen aina tarvinnut haasteita, ja ollut kiinnostunut liikunnasta ja ravinnosta. Lopulta alkoi tuntua siltä, että siitä voisi tulla jotakin muutakin. Siitä tuli toinen karriäärini.
"Syökää kotimaista, lähiruokaa ja luomua"
Pakeman puhuu ravinnosta intohimoisesti. Etenkin yksi aihe saa hänen äänensävynsä kiristymään. Se on kuluttajien harhauttaminen tarkoitushakuisella, harhaanjohtavalla markkinoinnilla ja selvityksillä, joiden näkökulma on räätälöity tukemaan myynti-intressejä.
– Sitä tutkimusta, mihin itse ravintoterapeuttina uskon, ei ole kukaan maksanut saadakseen tietyn tuloksen, Pakeman heittää.
– Emme me tarvitse mitään tuontimarjoja, mutta se on bisnestä. Tällaiseksi se menee, kun raha määrää. Sille on sokeuduttu. Rahanhimossa väitetään kaikenlaista. Minuakin on yritetty saada mannekiiniksi erilaisille terveystuotteille ja vitamiineille.
Yliampuvat, vakuuttavilta kuulostavat väitteet voivat harhauttaa tiedostavaakin kuluttajaa. Siksi Pakeman varoittelee kuluttajia luennoillaan toistuvasti liiallisesta sinisilmäisyydestä.
– Suomalaiset kyseenalaistavat liian vähän, Pakeman huomauttaa.
Malliesimerkkinä ravintomarkkinoiden mahdista Pakeman käyttää mielellään superruokana hehkutettua goji-marjaa. Sitä Himalajan rinteillä kasvava energia- ja kuitupitoinen marja onkin, mutta samalla unohdetaan, että kotimaisten metsämarjojen ja tyrnin terveyshyödyt ovat vähintään yhtä lyömättömiä.
– Tämä ärsyttää minua mielettömästi. Miksi luulemme ruohoa aidan toisella puolella vihreämmäksi? Tuomme Kiinasta maltaita maksavia goji-marjoja, ja uskomme kuin jumalan sanaan siihen, mitä niistä sanotaan, Pakeman huomauttaa.
– Suomen metsät ovat täynnä aivan parasta superfoodia. Mustikka, puolukka ja muutkin metsämarjamme ovat maailman mittakaavassa todellista superruokaa. Ulkomaalaiset saavat tulla keräämään myös sieniämme, joita itse aliarvostamme. Niidenkin ravitsemukselliset vaikutukset ovat valtavia.
Useimmissa kotimaisissa marjoissa on esimerkiksi soluja ja kudoksia suojaavia antioksidantteja ja c-vitamiinia enemmän kuin jopa yli kolmenkymmenen euron kilohintaan myytävässä gojissa. Hittimarjana myydään myös eteläamerikkalaista acaita.
– Sen sijaan, että suomalaiset menevät keräämään ruokaa metsästä, he istuvat soffalla ja ostavat marjaa, jota on tuotu maapallon toiselta puolelta, Pakeman päivittelee.
Kaikille sopivaa oikeanlaista ravintoa ei ole olemassakaan, mutta luennoillaan Pakeman antaa aina yhden nyrkkisäännön:
– Syökää kotimaista, lähiruokaa ja luomua. Se on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Kaukaa tuotavat tuotteet, kuten mausteet, kahvi ja tee kannattaa ostaa aina luomuna, koska niihin käytetään valtavasti erilaisia kemiallisia aineita, joiden käyttöä emme voi kontrolloida.
"Suositusten taustalla on usein bisnes"
Bisnes pyörittää myös ruokaöljymarkkinoita. Mistä kuluttaja voi tietää, pitäisikö ruokaan lorauttaa kotimaista rypsiöljyä vai etelän maista tuotua neitsytoliiviöljyä, jos yksi suosittelee yhtä ja toinen toista?
Pakeman ohjeistaa käyttämään vaihtelevasti molempia. Molemmat sisältävät elimistölle välttämättömiä alfalinoleeni- ja linolihappoja, sekä pehmeitä omega 3- ja omega 6 -rasvahappoja.
– Yksi öljy ei ole se ainut ja oikea, mutta olen minäkin ollut luennolla, jolla sanottiin, että rypsiöljy on maailman parasta ja oliiviöljyt voi heittää hiiteen. Valitettavasti näidenkin suositusten taustalla on usein bisnes. Rypsiöljyäkin kaupataan kotimaisuudella, vaikka se kasvaa melkein missä vain.
Rypsin ja rapsin tuottajina suurimpia Eu-maita ovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Ranska ja Saksa, kun taas Suomen osuus Eu:n kokonaistuotannosta on vain noin 0,3 prosenttia.
Kuluttajia hämmentää usein myös se, pitäisikö hyödylliset omega-3-rasvahapot tankata ravinnosta, kalasta ja ruokaöljystä vai popsia kapseleina. Kalaa kannattaa nykysuositusten mukaan syödä 2–3 kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen.
– Rasvainen kala on paras omega-3:n lähde, mutta aina ei tiedä, miten ne on kasvatettu. Suomen sisäjärvissä on rasvaista kalaa muikusta lähtien. Niitä pitäisi syödä enemmän. Norjan loheen en koske, mutta Merenkurkun villilohi on hyvää, jos sitä onnistuu saamaan, Pakeman sanoo.
– Kapselit ovat viidakko. Täytyy tietää, mitä ostaa. Jotkut kapselit on tehty halvoista öljyistä, eivätkä ne silloin ole minkään arvoisia. Tulee vain kallista virtsaa. Eivät lisäravinteiden myyjätkään sitä välttämättä tiedä.
"Kollageenijauhe tuskin imeytyy"
Hyvälaatuisia vitamiineja ja lisäravinteita Pakeman suosittelee napsimaan etenkin silloin, kun niitä tarvitaan laadukkaan ruokavalion lisänä esimerkiksi erityisen kuormittavassa elämäntilanteessa. Elimistö reagoi niihin yleensä vasta vähintään noin kolmen kuukauden käytön jälkeen.
Yhtä, aliarvostettua vitamiinia ravintoterapeutti suosittelee kaikille:
– C-vitamiinia. Otan sitä itse ympäri vuoden, vaikka ruokavalioni on ihan ok. Vesiliukoinen c-vitamiini on niin herkkä tuhoutumaan, että sen ottaminen lisäravinteena on tarpeen. Etenkin stressaantuneen kroppa tarvitsee enemmän tukea, Pakeman huomauttaa.
– On puppua, että saamme tarpeeksi c-vitamiinia ravinnosta.
C-vitamiinin tiedetään tukevan immuunipuolustusta, vastustuskykyä ja ihon hyvinvointia. Sen sijaan naisille ihon vanhenemista hidastavana ihmetuotteena markkinoidut kalliit kollageenituotteet Pakeman suosittelee jättämään kaupan hyllyyn. Ne imeytyvät ihoon todennäköisesti huonosti.
– Ruuansulatuskanavassamme kollageenijauhe pilkkoutuu ja eliminoituu. Tuskin mitään siitä menee sinne minne pitäisi, eli soluihin. Se on rahastusta. Ei kollageenia pidä ottaa minään lisäravinteena. Elimistö tuottaa sitä itse ravinnosta, mutta sen valmistuksessa c-vitamiini on aivan olennainen. Sitä ei ymmärretä, Pakeman huomauttaa.
– Jos iho ei saa tarpeeksi c-vitamiinia, sen kollageeni ei uusiudu.
Ravintoterapeutti Sinikka Pakeman luennoi Apila-kirjastossa Seinäjoella 12.9. klo 18.
